Viisi maailmanmestaruutta: miten Leijonat voitti kultansa 1995–2026

KiekkokausiJulkaistu 31. elokuuta 2026Lähteet tarkistettu julkaisupäivänä

Viisi kultaa taulukkona

1995 Tukholma: «Den glider in»

Ensimmäinen mestaruus voitettiin Ruotsin kotikisoissa 7. toukokuuta 1995. NHL:n työsulku oli venyttänyt runkosarjaa, joten yhtään NHL-pelaajaa ei ollut mukana, ja Suomen joukkue tuli käytännössä kokonaan kotimaan liigasta. Päävalmentaja Curt Lindström kokosi joukkueen, jonka kolmosketju Ville Peltonen – Saku Koivu – Jere Lehtinen sai median nimen Tupu, Hupu ja Lupu.

Loppuottelussa Globenissa 13 850 katsojan edessä Peltonen teki kolme maalia (8.07, 37.39, 39.56) ja kapteeni Timo Jutila neljännen 42.52; Ruotsin ainoa maali tuli 43.58. Maalissa Jarmo Myllys valittiin turnauksen parhaaksi maalivahdiksi ja Koivu parhaaksi hyökkääjäksi. Peltonen oli turnauksen pistepörssissä toinen (6+5) ja Koivu kolmas (5+5). Helsingin kaduille kokoontui voiton jälkeen noin 100 000 ihmistä, ja Ruotsin Draken-hävittäjät tekivät kunniaa Leijonien koneelle. Joukkue levytti ruotsalaisten kannatuslaulun «Den glider in» uudelleen Lindströmin ja Kirkan kanssa. Kisoista on tehty elokuva 95.

2011 Bratislava: ilmaveivi ja 6–1

Toinen kulta tuli 16 vuotta myöhemmin Slovakiasta 15. toukokuuta 2011. Suomi aloitti turnauksen vaisusti ja ratkaisi useita otteluita vasta rangaistuslaukauskilpailussa. Välierässä Venäjää vastaan Suomi voitti 3–0, ja Mikael Granlundin ilmaveivimaali, jossa kiekko nostettiin lavan päälle ja kiepautettiin maaliin, teki 19-vuotiaasta kulttipelaajan.

Loppuottelussa Ruotsi johti 1–0 toisen erän puolivälissä. Jarkko Immonen tasoitti ylivoimalla 39.53, ja kolmannessa erässä Suomi teki viisi maalia: Petteri Nokelainen 42.35, Niko Kapanen 43.21, Janne Pesonen 56.41, Mika Pyörälä 57.16 ja Antti Pihlström 59.05. Maalivahti Petri Vehanen torjui 32 kertaa. Immonen oli turnauksen paras maalintekijä yhdeksällä maalilla, ja Granlund oli pistepörssissä kahdeksas (2+7). Jukka Jalosesta tuli ensimmäinen suomalainen MM-kultaa voittanut päävalmentaja.

2019 Bratislava: 18 ensikertalaista

Kolmas mestaruus voitettiin samassa kaupungissa kuin toinen, 26. toukokuuta 2019. Joukkuetta pidettiin ennen turnausta nimettömänä: siinä oli vain kaksi päättyneellä kaudella NHL:ssä pelannutta ja 18 ensikertalaista. Suomi oli lohkonsa toinen, voitti puolivälierässä Ruotsin 5–4 jatkoajalla sen jälkeen, kun kapteeni Marko Anttila oli tasoittanut puolitoista minuuttia ennen loppua ilman maalivahtia ja Sakari Manninen ratkaissut jatkoajalla.

Välierässä Venäjää vastaan Anttila teki ottelun ainoan maalin kolmannessa erässä, ja loppuottelussa Suomi voitti Kanadan 3–1. Manninen oli joukkueen paras pistemies (2+9), ja Kevin Lankinen torjui maalissa. Mikko Lehtonen valittiin median tähdistökentälliseen. Kaapo Kakosta tuli nuorin pelaaja, joka on voittanut maailmanmestaruuden alle 18-vuotiaiden, alle 20-vuotiaiden ja aikuisten kisoissa.

2022 Tampere: kotikisojen kulta ja tupla

Neljäs kulta oli kotikisojen kulta Nokia Arenassa 29. toukokuuta 2022, kolme ja puoli kuukautta Pekingin olympiakullan jälkeen. Joukkueen keski-ikä oli lähes 30 vuotta, korkein Suomen 2000-luvun MM-joukkueista, ja alkusarjassa se päästi vain viisi maalia. Loppuottelussa Kanadaa vastaan Suomi oli toisen erän jälkeen 0–1 tappiolla; Granlund teki kaksi ylivoimamaalia (44.13 ja 45.57) ja Joel Armia kolmannen 54.04. Kanada tasoitti kahdella maalilla ilman maalivahtia (57.48 ja 58.36), ja Manninen ratkaisi jatkoajalla 66.42 Granlundin ja Heiskasen syötöistä.

Se oli ensimmäinen kerta, kun Suomi voitti arvokisakullan varsinaisen peliajan jälkeen. Suomesta tuli viides kotikisoissaan voittanut maa ja Ruotsin ohella toinen, joka on voittanut olympiakullan ja maailmanmestaruuden samana vuonna. Jussi Olkinuora valittiin turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi; Lehtonen (2+10) ja Granlund (5+6) olivat pistepörssin kärjessä. Kisat olivat samalla ensimmäiset yleisölle avoimet MM-kisat sitten 2019: lippuja myytiin 379 720 ja tuotto oli 13,9 miljoonaa euroa.

2026 Zürich: 1–0 ja Heleniuksen maali

Viides kulta tuli 31. toukokuuta 2026 Sveitsin kotikisoista. Suomi hävisi turnauksessa vain alkusarjan päätösottelun Sveitsille (2–4), voitti puolivälierän Tšekkiä vastaan 4–1 ja välierän Kanadaa vastaan 4–2 maaleilla Manninen, Lundell, Helenius ja Hämeenaho. Loppuottelu Swiss Life Arenassa oli maaliton 70 minuuttia, kunnes Konsta Helenius teki jatkoajalla 70.42 Anton Lundellin ja Mikko Lehtosen syötöistä. Sveitsin hopea oli kolmas peräkkäinen, ja kolmessa loppuottelussa Sveitsi jäi maaleitta. Turnauksen arvokkain pelaaja oli Sveitsin Roman Josi.

Kapteeni Barkov nosti pokaalin, ja Helsingissä pidettiin kansanjuhla maanantaina 1. kesäkuuta; tasavallan presidentti Alexander Stubb kutsui joukkueen Mäntyniemeen. Antti Pennasesta tuli kuudes maailmanmestaruuden valmentanut päävalmentaja.

Mitä mestaruuksilla on yhteistä

Kolme viidestä loppuottelusta on pelattu Ruotsia tai Kanadaa vastaan Bratislavassa tai Tukholmassa; kahdessa viimeisessä ratkaisu tuli jatkoajalla. Neljässä viidestä päävalmentaja oli suomalainen. Kaikissa viidessä joukkueen runko tuli Euroopan sarjoista, ja NHL-tähtiä oli vähän: 1995 ei yhtään, 2019 kaksi, 2026 muutama pudotuspeleistä pudonnut. Kaikki MM-sijoitukset 1992–2026 ja hopeat ovat Leijonien pääsivulla, ja Saksan kisojen puolustusurakka MM 2027 -sivulla.